SSV-Happee 2005
Ikimuistoinen finaalisarja: SSV jyräsi mestariksi
Vuosi sitten runkosarjan viidenneltä sijalta mestariksi noussut SSV ei tällä kertaa joutunut todella koville. Hallitseva mestari voitti alkupaloiksi runkosarjan ja jyräsi kuudenteen Suomen mestaruuteensa hävittyään pudotuspeleissä vain kerran. Happee kukistui finaaleissa voitoin 3-1 SSV:n vietyä ratkaisuottelun Jyväskylässä peräti 7-2.
SSV:n kaksi ensimmäistä voittoa pohjusti SSV:n ykkösketju, mutta mestaruustahdit rummutti kakkonen Jani Kosonen-Harri Forsten-Wilhelm Wainio. Happeen johdettua avauserän jälkeen ketjun kolme tärkeää maalia käänsivät pelin.
”Annoin yksikertaiset ohjeet. Korostin uskallusta ja piirsin, miten mennään nopeasti iholle kiinni. Me ei päästy aluksi kääntöpeliin, kun tultiin tilanteisiin vähän myöhässä”, SSV:n valmentaja Mika Ahonen kuvasi toimenpiteensä ratkaisevan finaalin ensimmäisellä tauolla.
Materiaalit ja pelitavat vievät pitkälle, mutta yksilöt ratkaisevat. JP Lehtosen peliäly kertoi mihin ja milloin pallo pitää pelata, taitavat kädet toimittivat se sinne. Pelintekijä saa myös viimeistellä, sillä tänäkin vuonna Lehtonen teki pudotuspelissä enemmän maaleja kuin syötti. Jussi Heikkinen muistutti, että mestaruuteen tarvitaan aina huippumaalivahti. Liki virheettömät pudotuspelit ja kruunuksi huipputorjuntoja, joita tosin ei montaa tarvittu.
Liekö ennen nähty yhtä hyökkäysvoimaista puolustajakaartia? Jopa maajoukkueen vakiopakki Vilhelm Sandström jäi varjoon, kun Timo Toivonen, Kari-Matti Ratsula ja Juha Kivilehto terrorisoivat vastustajien puolustusta. Kolmikosta jokainen mätti play offseissa yli 10 pistettä.
Palloilun historia vilisee tähtisikermiä, joista ei tullut menestyvää joukkuetta. Mika Ahonen sai SSV:n pelaamaan tiivistä ja tehokasta joukkuepeliä, jossa taiturit saivat olla hyökkäyspäässä luovia, mutta jokainen nöyrtyi silti pelaamaan joukkueelle. Välierissä Oilers yritti horjuttaa mestareita ylikovilla otteilla, mutta Mikael Järvi, JP Lehtonen ja Santtu Manner nousivat kaatuneen laidan päältä, keräsivät varusteensa ja juoksivat vaihtoon ilmeenkään muuttumatta. Finaaleissa liimamainen vartiointi tai Happeen hurja kotiyleisö eivät saaneet SSV:n katsetta pois tavoitteesta.
SSV pelasi mestariksi käytännössä kahdella kentällä, kun kolmonen kävi kaukalossa vain satunnaisesti huiluuttajana. Napinaa tai happamia ilmeitä ei näkynyt, vaikka rivi nimimiehiä riutui verkkarit päällä penkillä.
Happee herätti huuman. Viimeistä loppuottelua oli pelattu 59:21, kun ”Kiitos Happee” -huuto alkoi nousta Monnarin lehtereiltä ja kasvoi pauhuksi. Yleisöä katsoessa tuli tunne, että kentällä oli pelkkiä voittajia.
Loppuottelu: SSV-Happee 5-4, Happee-SSV 3-7, SSV-Happee 4-5 rl, Happee-SSV 2-7
SSV Suomen mestari voitoin 3-1
Teksti: Markku Huoponen (Salibandylehti 2/2005)