Kun yrittää keväällä äestää sopivasti kylyvösyvyytehen niin se syksysian tonkima ei oo hyvä juttu. Eka äestyskerta menöö pinnan tadaamisehen ja vasta toisella kertaa sitte kylyvöpohjan raapimisehen. Kovat savimaat ei muavisiivelle oo mukava paikka, siiven takatuetkin on kovilla. Vaihteeksi näillä Kvernelandin äijäauroolla oli mukava vetää savehen. Kyllä paluuauroilla vaan saa paljon nopiempaa valmista aikahan, ja vähemmillä pähkäälyillä. Sitten sillä pystyy jostakin kulmasta valittemahan sopivemman suunnan kääntää kiivu. Vuosien mittahan on tullut keksittyä omat omituiset kyntöniksit, nyt variomaatiilla piti uurelleenpähkäillä kuinka ne saa omihin oivalluksihin sovitettua. Jos vielä sais nämä syksyn kynnöt tehtyä niin olis oppinut taas jotakin uutta. Aika paljon meilläkin maalajit vaihteloo, niinkuin tuossa minkä aloitin niin oli 3 eri maalajia. Tuo Massikka on kova metelöömähän, vielä takaklasi auki niin pahee. Erillinen äänen tallentaminen mikillä olis hyvä juttu, mutta kun nytkin pitää ottaa kaikenmoosta kamaa aamulla joukkohon....niin ei viitti ihan kaikkia tehrä.

Mulla on ollu veittileikkuria jostain 80-luvun puolivälistä lähtien. On hyvät.

Tuo lohko oli 975 m, mutta lyheni 675 metriin tilusvaihdossa. Laskuojan takana on lisää, kokonaismitta oli 1350 m. Tällä lakialla on monella pitkiä sarkoja, mulla ei läheskään pisimpiä. Tuon tilusvaihdon pääsijaintipaikka on joen toisella puolella. Varmaan kymmeniä tiloja järjestää tiluksia tiejärjestelyidenkin takia. Sieltä poistetaan rautatien tasoristeyksiä ja muutkin tiejärjestelyt lisäävät järjestelyn tarvetta. Tällä tilalla on pari tilaa jotka vaihtaa tiluksiaan ja me satutaan olemahan molempien rajanaapuri.

Hyvää tekemist ja oikeet asiaa.... itekki opetellu verkuil kyntämään ja omast mielest niil saa hyvän näköist aikaseks, onhan nois toi nostolaite millintarkka jos vaan kunnos... Sul olis hyvän malliset jä näköiset pellot sokerijuurikkaan viljelyyn...

No kyllä se jotenkin onnistuu, pikkuusen on kyntämistä vielä. Ferkus on aika hiras tuntimittari, 250 h tuloo vuores. Oon aika huono keksimään lempinimiä, tuo tuntui jotenkin hyvältä.😁

Sellaasta se on, joskus tarttuu joka siipehen, ei ollenkaa kiva juttu.

On ne sarka-aurat ihan kevyen näppärät perässä. Kyllähän noilla kyntelis jos olis sopivan kokoiset ja muotoiset lohkot. Kynnön tekniikan pähkäily on henkisesti rasittavaa...sais vaan ajaa niin olis mukavaa.

Katso erellinen vireo😩

Menni rikki

@@luttisaari joo Katsoin videon jo aiemmin, mutta mikä siitä hajosi?!

@@januvalt3870 Siitä meni rungon kääntöakseli poikki, noiden tyyppivika ilmeisesti. Katsotaan talaven mittahan saarahanko kuntohon. Saahan ne, mutta saako sopuhintahan....on se juttu.

Leikkurilla ei ole merkitystä, aurojen merkillä ei merkitystä. Tosin mitään eksoottisen merkkisistä ei oo kokemuksia eikä mutuja.. Sälesiivet on paremmat, mutta niidenkin pitää olla kuluneet kiiltäviksi eikä ihan aina auta nekään. Muovisiivet on kertaheitolla paremmat, heti ensimetristä lähtien. Naapuri teki kovan työn että sai uusista sälesiipiauroista vähemmän tarttuvat. Rautaiset kuorimet muovisiivellisessä jonkinverran haittaavat kun maa tarttuu niihin, nekin pitäis olla muoviset.

@@luttisaari Mietin vaan että onhan teillä kynnetty silloinkin kun kaikki aurat oli leikkurillisia. Takertuiko tuo multa hevosauroihinkin aikoinaan? Mulla ei ole kokemusta kuin Fiskarsin L- ja KH-siivistä ja jos muistan oikein niin KH on pitkä ja loiva ruuvisiipi. Suomurakolla ja hiesusavessa se pelasi hyvin. Yhdessä paikassa oli sellaista hiilipitoista savea, joka kyllä helposti satehella liettyi. Se oli vanhaa tervahaudan pohjaa, eikä siinäkään kyllä mitään tarttumista tapahtunut. Kvernelandin siipi näyttää lyhyeltä ja jyrkältä. Tiedä sitten mikälaista maata Norjassa on. Siellähän nuo on kehitetty.

@@romppaukko Saattaa johtua siitäkin että nurmet on kierrosta pois, maalaji muuttuu.

@@luttisaari Niin...joo vähemmän juurimassa. Mutta tuleehan siitä olkisilpustakin jotain korviketta. Ilmeisesti olki ei kerkiä kunnolla maatua, joka sitten aiheuttaa sen että maa-aines pakkaantuu eikä luista.

Kyllä se noillakin onnistuu, vähän kulukoo vinos traktorin peräs mutta vähä on hakuusas mistä sais säärettyä. Pääasia jotta jäläki on kohtuuhyvää. Tällä hetkellä vain kynnän, jatkossa varmahan pitää tehrä jotaki muutaki. Vuosina 2011-2014 verin maamiesseuran Lemkeniä, mutta on liian suuri tuolle traktorille. Varpajyrän kans ei saa sitä ilimahan ja cat3 tapitkin. Vähän vihijaasin naapurin vanhalle isännälle jotta voitais ostaa joku muokkari yhyres, saappanährä tuottaako se naapurin nykyisännän kans tulosta.

😀

Jotenkin vaan tottunut tekemähän 399:llä raskahemmat hommat. Noita Kvernelandeja mietiin 4255:n perään......mutta tuossa ne tuloo ainakin ilman säätämisiä, niin mennähän tuolla.

Kiitos! Nyt ei taida olla Sampon aika. Mutta joitain muita jutustelu/esittelyvideoita on mielessä, kunhan kerkiäis. Ehkä Sampokin sitte joskus.

Pikileeriksi sanotahan kait tuolla syvemmällä olevaa liejuista savea....sellaanen joka pursuaa pois saappahan alta. Tääläkin piti kaivella hapanta sulfaattimaata kun säätösalaojia asenneltihin...sai tukia.

Voi ollakkin. Naapuri kyllä takkus uusien säleaurojen kans heteke aikaa jotta alkas homma sujumahan. Mutta sitte kun säleet kiiltää niin torennäköösesti homma onnistuu. Muavisiivet on hyvät heti pakasta repäästynäkin.