Ei jumankekka nyt mikä editti 12.50 - 13.00! :D:DDddd Oli aivan pakko forceF5 selaimelle ja sit vielä kokeilla toisellakin selaimella, että oonko tulossa hulluksi vai apina taas trollaamassa koko Suomen pyöräilyskeneä täällä.. :D n1.

Moniin suurempiin urheilusuorituksiin liittyy suorituskrapula. Elimistö käyttää kaikki tarjolla olevat hormonit, erityisesti kai serotoniinin, joka siis on juuri se mikä arjessakin pitää sut liikkeessä, ja siinä kestää oma aikansa, että varastot palautuu. Mä koen tuon tosi voimakkaana ja välttelen sen takia äärisuirituksia, käytännössä kaikkea puolimaratonia ja sen pyöräilyvastineita pidempiä vetoja, vaikka kunnon puolesta niitä pystyn tekemään.

Todella kova veto ja mainio jälkipuinti. Seuraavaks vois olla sit fiksillä sama!

Toi hyvän olon tunteen vaihtuminen käsittämättömään masennukseen kautta darraan on tuttua maratonjuoksussa. Se perustuu nähdäkseni siihen, että jos on valmistautunut riittävän kauan henkisesti ja fyysisesti, niin se hyvä olo onnistuneen suorituksen jälkeen on vielä osa sitä suoritusta. Mulla se kestää yleensä max 3 päivää. Sen jälkeen on takki tyhjä ja tulee se huono olo, ettei mikään kiinnosta. Olen huomannut, että ainoa järkevä ratkaisu siinä vaiheessa on tehdä asioita, mitä ei normaalisti tee. Eli jos aika menee pyöräilyyn niin ei pyöräile tai jos aika menee juoksuun, ei juokse. Lähtee viettämään aikaa vain ihan randomisti ja tekee sellaisia asioita, mitkä normaalielämässä olisivat ajanhukkaa. Sen ei tarvitse tavallaan erityisemmin kiinnostaa, vaan se on sellaista oleskelua, mitä 95% kansasta tekee aina vapaa-ajallaan. Silloin huomio kiinnittyy pieniin asioihin, jotka voivat kiinnostaa hetken ja aikaa kuluu sillä lopputuloksella, että akut latautuvat henkisesti. Muutama päivä tuollaista niin on uusi mies taas.

Helve.....hyvä analyysi reissusta. Ja tuo lopun niiskutus kooste kirsikka kakun päällä. Uusia seikkailuita ja laadukkaita viseoita odotellen.

Seuraavaksi Mariaanaus, 10909 metriä laskumetrejä, ehkä 🤯

Hyvä analyysi! Minä tunnistan itsessäni tuon jatkuvan nälän suorituksen jälkeen. Niin käy ehkä 300-400 km suoritusten jälkeen, kaksisatasen jälkeen ei enää niinkään. En nyt tiiä mikä on sun seuraava suunnitelma isommasta suorituksesta, mutta pohdin että fixillä ajamalla jokin vanha reitti voisi saada uusia fiiliksiä aikaan. Mieti asiaa :)

Toi loppukooste oli hyvä!😂

Itellä suunnitelmissa lomalla 24h pyöräily. Oisko siinä seuraava haaste.

Iläväsri kävi ”forrestgumpit” kun olit kertomassa tulevasta. 😎

Hyvää shittii ja tosi kiinostavaa tää asioiden purku. Aika lähelle meni omat arvaukset, kun oon ite kuitenkin päässäni kelannu useasti tota sin hommaa ja miten sen teit. Se on vaan hiton kova suoritus. Ei riitä itellä 57 ikäsenä nuorikkona ihan paukut tohon, mutta puolikas on kyllä pakko vielä kokeilla. Jotain hämärää meillä päässä on, kun tollanen kiinnostaa. Eiks ihmisen pitäis ettii helppoja reittejä elämään?

Seuraavaksi everestaus fiksillä: peruuttamalla ylös, eteenpäin alas eli koko homma kääntymättä.

Mars -planeetalla olis yli 22 km korkea vuori…

Seuraavan kerran ota mukaan ilmatorjuntatykki, saat noi lentsikat pois.

Voisin vaan kuvitella omat jälkihöyryhiet tommosen jälkeen.. sauna varmaan kevyttä sen rinnalla. Nukkumisesta puhumattakaan. Huh. Montakohan kertaa ite tulis puhallettua nenästä -ulos-; sisäänniiskutusta ei paljon, mutta kyllä fillaroidessa jokin "tehdas" käynnistyy itselläkin nenässä...

Lähde vaan jollekin rennolle pyöräretkelle, ei tarvitse olla suoritus.

Hei sulla on ollu viivästetty rando-krapula!

Koska voit 😊 voihan niisku

Everestin maastossa!

Ei helvetti joo kyllä sairasta että sä yritit tota itä puolen mäkee. Sillonku katoin sen niin ajattelin että joo se oli varmaa länsi mäki älysin vasta sitte toisessa videossa että vedit ekalla ton itä mäen.

Ei kai tuo hirveästi poikkea normi +300 lenkistä, tuuliolot ovat merkittävät. Ei sillä, hauska kokeilu ja sitkeyttä ja kuntoahan tuo vaatii.