Autiotalojen purkaminen maaseuduilla on onneksi melko harvinaista, usein ne saavat tontin alhaisen arvon takia jäädä seisomaan muistona menneestä ja tarjoaa minunkinlaisille 2000luvulla syntyneille mahdollisuuden nähdä ihan paljain silmin ja matkanteon hinnalla miten on ennen eletty ja asuttu😃 itseä kiehtoo valtavasti käydä autiotaloissa, luo melkeinpä kylmiä väreitä, että pahinkin kallistunut mörskä on joskus ollut lämmin ja varmasti iloinen koti jossa on synnytty, kuoltu ja kaikkea siltä väliltä ja monesti taloon on jäänyt kirjaimellisesti kaikki ihan lääkepurkkeja ja puhelimia myöten ja ilman pölykerrosta voisi kuvitella asukkaat tulevan menoiltaan koska tahansa ovesta sisään ja alkavan keittää kahvia pannussa puuhellan levyllä tai alkavan lukea pöydällä lojuvaa kesken jäänyttä kirjaa.

Kaikella on elinkaarensa. Taloilla se on yleensä useamman sukupolven mittainen.