toi käytäntö et kiusattu vaihtaa koulua on tosi järetön

Hyvä pojat, tärkee aihe!

Suomen paras podcast. Epäilemättä.

Nyt on tärkee aihe, joka on valitettavasti aina ajankohtainen. Netin ja somen yleistyminen on vienyt kiusaamisen ihan uusiin sfääreihin, kun kaikki huhut ja valheet leviää sekunneissa ja on kaikki tiktokit ja jodelit missä ilman omaa naamaa ja nimeä voi sanoa mitä vaan - ilman seurauksia omista tyhmyyksistä. On järkyttävää kuinka ilkeitä lapset osaavat olla toisilleen. Kiusaamista tapahtuu kuitenkin myös aikuisten keskuudessa, ja on surullista kuinka monet aikuiset haukkuvat esim. Ylen tai keltaisen lehdistön Facebook-kommenttikentissä täysin tuntemattomia ihmisiä. Ja sitten samat ihmiset ihmettelee miksi kiusataan, vaikka samalla tekevät sitä itsekin.

Tähän aiheeseen liittyen on sanottavaa. Haluaisin lisätä keskusteluun, että kiusaaminen ei aina johdu kiusaajan huonosta omasta olosta, osa ihmisistä on vain pahantahtoisia, jotka haluavat pönkittää omaa asemaa muita alistamalla käyttäen kiusaamista yhtenä keinona, voi olla toki osana persoonallisuushäiriötä. Pätee vauvasta vaariin. Seuraavaksi kerron omista kokemuksistani. Autistisia piirteitä omaavana poikana olin ensimmäiset kaksi luokkaa mukautetussa luokassa, ja näinä aikoina vastasin päänaukomiseen nyrkeillä, opettajat ja muut tahot tiesivät etten itse ollut provosoija, mutta tietysti sain puhuttelua että näin ei tule toimia ja moinen käytös jäi. Sen jälkeen koko muu peruskoulu tuli oltua normaalilla luokalla, ala-asteella tuli kohdattua normi kettuilua ja välillä vähän fyysistäkin, lyhkäsenä, vähän pyöreänä ja silloin heikohkoilla sosiaalisilla taidoilla erotuin joukosta, mutta kiusaaminen oli sen verta vähäistä ja satunnaista, ettei se mennyt ihon alle. Ylä-aste oli eri tapaus; ala-asteen lopussa rupes metallimusiikki kiinnostamaan ja aloin kasvattaa pitkiä hiuksia, jotka olivat 7lk:n mennessä lähemmäs keskiselkään eli erotuin vielä paremmin joukosta. Ja koska kyseessä on Etelä-Pohjanmaa, ainakin omana ylä-asteaikana (2008-2011) jos erotuit joukosta, niin sait paskaa niskaa ellet ollut itse kiusaajana. Yritin pitää hiuksia ponnarilla seiskalla, mutta samalla ala-asteelta olleet, silloiset kahdeksasluokkalaiset tulivat repimään ponnarista, jonka takia päätin pitää hiuksia auki lukion ensimmäiseen vuoteen asti - olisin antanut nyrkistä niistä heikoimmalle, ellei hän olisi ollut kovempien ja kookkaampien öykkäreiden tukema, lisäksi jatkuva nimittely kaikilta tahoilta, osaa häiritsi erilaisuuteni, osaa että matkin kuulemma heitä. Tämän lisäksi perheessä kuohui; isäni oli koko elämäni ajan lääkinnyt omia traumojaan ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä viinalla, myöhempinä vuosina myös ryyneillä, hyvin epävakaa ja arvaamaton kännissä, joskus jopa väkivaltainen äiteetä kohtaan, mutta tässä vaiheessa kuvioon astuivat itsemurhayritykset, kuvio alkoi käymään koko perheelle liian raskaaksi ja vanhemmat erosivat 2009 syksyllä, isäni taantui peräkammarin pojaksi ja päätti päivänsä viinalla ja lääkkeillä juhannuksena 2011, ysin kevään jälkeen. Pelkäsin koko ylä-asteen, koska hän onnistuu mutta onnistuessaan olin helpottunut, ettei minun tarvinut enää pelätä - olen hyväksynyt hänen kuolemansa oman käden eutanasiana. Ympäristön rasite laukaisi keskivaikean masennuksen, ja yhden kerran kasilla kun vastasin rinnakkaisluokkalaisten nimitellyyn sainkin pari lyöntiä vastaukseksi, tässä vaiheessa alkoi riittämään, kun samalla perheen kesken oli tilanne pahimmillaan. Seuraavana aamuna sanoin etten mene kouluun, koska en jaksa enää kiusaamista, muuten otan puukon mukaan ja tiippasen ainakin yhtä kiusaajaa sillä. Pystyn ymmärtämään kouluampujia hyvin; koetaan koko maailman halveksivan ja hyljeksivän, tulee halu kostaa, antaa takaisin korkojen kera - toki viattomien ihmisten tappamista en ole ikinä ymmärtänyt, mutta tietysti näillä hirmutekojen tekijöillä se tulkinta viattomuudesta onkin eri mitä itellä. Tämä oli toinen kerta ylä-asteella kun kiusaamiseen puututtiin, tuolloin se pääasiallisesti lakkasi, tietysti naljailu jatkui muttei samassa mittakaavassa. Lukioon mentäessä (2011) ympäristö oli muuttunut, kaikki kaltoinkohtelu jäi kokonaan ja pääsin hiljalleen sinuiksi kokemuksieni kanssa sekä masennuksesta eroon. AMKiin mennessä (2014) ensimmäisten opiskelijabileiden jälkeen tuutorit alkoivat mustamaalaamaan, että huumaisin juomia - pari tuutoria olivat juoneet itsensä tiedottomaan tilaan ja liekö heitä häiritsi, että olin koittanut tehdä tuttavuutta yhden tuutorin kanssa illan aikana, hän ei ollut kiinnostunut, ja jätin asian siihen. Tämän jälkeen en ollut järin tervetullut opiskelijatapahtumiin tai -vaikuttamiseen. Liiketaloutta opiskelevana meitä aloitti toistasataa ihmistä, joten meidät jaettiin viiteen ryhmään. Omat ryhmäläiseni eivät koskaan lähestyneet asialla, rinnakkaisryhmäläiset kylläkin. Olin toukokuussa eronnut ensimmäisestä vakavasta suhteestani, josta oli koko kesän mieli maassa, ja uusista negatiivisista opiskelukokemuksista kehittyi uudestaan masennus, 2015 keväällä aloin hiljalleen jäämään pois opinnoista ja minulla jäi pari kurssia suorittamatta. Oli hyvin ulkopuolinen olo, joten vaihdoin englanninkieliselle puolelle syksyllä 2015, siellä oli entistä tiiviimmät kuppikunnat, joten olin yksinäinen susi, joka koitti kommunikoida muiden kanssa, mutta voin silloin henkisesti paremmin. Kolmas vuosi meni vaihdossa Saksassa, tunsin kuuluvani melko hyvin muiden vaihtareiden joukkoon, vaikka yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei paljoa ollut, mutta epäonnistuessani akateemisesti ensimmäistä kertaa ikinä vaativassa koulussa masennus palasi entistä vahvempana, koska olen ollut aina kasin oppilas ja AMKin opetuksen taso tuntui tämän jälkeen lähinnä vitsiltä. Koitin nostaa pään pystyyn ja jatkaa elämistä, opinnot sujuivat hitaasti, 2018 kevään ja kesän olin palkattomassa työharjottelussa, tämä voi olla enemmän omaa pahaa oloa kuin työpaikkakiusaamista, mutta tunsin itteni hyvin arvottomaksi, kun koitin palkasta neuvotella lisätunteja vasten ja sain hyvin vihaisesti kuulla ettei palkkaa voida maksaa, samalla kun työntekijöiden jälkikasvu istuu kesällä vanhempiensa toimistohuoneissa Macbookkia selaillen ja palkkaa nostaen. Yrityksessä parikymmentä työntekijää, kasvu kymmenen prosentin vuosivauhtia ja yli kymmenen miljoonan liikevaihto, eikä voida maksaa minkäänlaista korvausta - niinpä niin. Tästä lähtien olin tukkanuottasilla toimitusjohtajan kanssa muutamaan otteseen, kieltäydyin osasta työtehtävistä - yksi niistä oli potentiaalisille asiakkaille tuotteiden sisäänmyynti, josta firman myyjät jatkaisivat ja ottaisivat provikat. Mielenterveyteni alkoi olla aika huonossa jamassa, mutta koitin saada tutkintoni valmiiksi ennen kuin romahtaisin. Yritin jatkaa yrityksessä opinnäytetyötä tekemällä, se ei edennyt ahdistuksen ja masennuksen pahentuessa, lopuksi burnout koitti 2018/'19 vaihteessa, tästä aukesi vanhat arvet uusien lisäksi, ja en ole vieläkään päässyt burniksesta jaloilleni, oppari edelleen auki ja koulussa on oltu 7 vuotta kirjoilla tähän mennessä, jatkoajalla mennään. Tuosta lähtien on ollut syviä masennusjaksoja, 2019 marraskuussa tuli diagnoosi kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (hypomaanisia sekä depressiivisiä jaksoja), kun tuli toistamiseen kolmen viikon hypomaaninen jakso, ensimmäinen tuli masennuslääkkeistä samana keväänä ja jälkimmäinen tyhjästä. Itsemurha on viimeisen parin vuoden aikana pyörinyt paljonkin mielessä, varsinkin kun olen jo kahdesti aikaisemmin epäonnistunut nousemaan jaloilleni, aallonpohjissa alkoi suunnitelmat ja halu toteuttaa rullaamaan, viime loka-/marraskuun vaihteessa kävin kaikista lähimpänä toteutusta, ei vain kantti riittänyt viedä loppuun asti - vaikka oli kuinka paha olla ja halusin kuolla, ajattelin että asiat eivät ole vielä korjaamattomasti pielessä. Tämä voi kuulostaa todella julmalta, mutta jos ikinä päätät päättää päiväsi, älä helvetissä aja rekan keulaan tai jää junan / metron alle eläkä muutenkaan ota viattomia ihmisiä välikappaleiksi tekoosi. Pilaat pahimmillaan monen muun elämän päästäksesi eroon omastasi, älä aseta tuskaasi viattomien harteille! Nyt keväällä yritän taas nousta jaloilleni, tällä kertaa saan ongelmiini kunnollista apua psykiatrian poliklinikalta, jossa kävin myös ylä-asteella ja nykyinen lääkitys (lamotrigiini) tuntuu tasaavan oloja hyvin, aikaisemmin meininki oli lähinnä olotilan tarkkailua ja tsemmpausta kouluterveydenhuollon sekä psykiatrian tehostetun avohoidon muodossa, lääkkeitä on koitettu syöttää burnoutista etiäppäin, SSRIt aiheutti erektio-ongelmia sekä hypomanian, Ketipinor tokkuran ja ärtyisyyden. Kaksisuuntasen myötä tunnepuoli on polarisoitunut, luonteeni on muuttunut äkäisemmäksi ja välillä pyörii aika sairaitakin asioita mielessä. Välillä mietin, pystynkö hillitsemaan enää itseäni jos vielä joudun kohtaamaan itseeni kohdistuvaa kiusaamista esmes työpaikalla, jos siis edes ikinä enää pääsen tarpeeksi jaloilleni tehdäkseni töitä, vai meneekö kuppi lopullisesti nurin ja teen jotakin peruuttamatonta. Lähes kaikesta pystyn puhumaan avoimesti mutta tuota aspektia en uskalla täysin avata, pelkään tulevani väärinymmärretyksi. Synkimmissä fantasioissani haluaisin satuttaa muita kaltoinkohtelevia; kidnapata, sitoa, kiduttaa ja pitää puukkoa kaulalla, käskien heitä keksimään edes yksi syy, miksen vetäisi kaulaa auki, pistelisi paloiksi ja upottaisi suohon, jotta saisin nähdä kaikki ne kyyneleet, kivun ja pelon heidän kasvoilta, jotka sen ansaitsevat. Tämä on enemmänkin pääkopan kollektiivista kostoa kaikkia pahantekijöitä kohtaan kuin tiettyjä ihmisiä kohtaan, yritän jälleen kerran päästä sinuiksi omien kokemuksien kanssa, jota kauna ja kosto eivät edistä, mutta on tärkeää hyväksyä myös oma pimeä puolesi osana sinua. Tärkeintä olisi kanavoida sitä luovasti ja rakentavasti eikä laittaa pahaa kiertämään. En kerro tätä kaikkea hakeakseni sääliä tai uhriutuakseni, saan sitä ihan tarpeeksi läheisiltäni ja elämässäni on ollut hyviäkin asioita, vaan kuinka pahasti kiusaaminen voi, erityisesti muiden ongelmien kanssa, laittaa elämän sekaisin. Nämä ihmiset voivat pahimmillaan olla tikittäviä aikapommeja. Helvetin isot tsemit kaikille kiusaamisen, mielenterveyden kanssa painiville, ette ole yksin

Äiti kertoi joskus tarinan että kun mun tällä hetkellä päälle 20v serkku meni 7. Luokalle niin joku tyttö tuli kysymään häneltä että "alax" Btw vihaan tota sanaa😅 mut kummiskin mun serkku kieltäytyi, jolloin se tyttö meni kertomaan ns. Koville pojille että: Joo toi yks ei alkanu munkaa niin hakatkaa se. Ja sit ne pojat meni ja hakkasi sen mun serkun ihan kunnolla. Jonka jälkeen opettajat ajattelivat että erotettaisiin se mun serkku ettei tarvitsisi erottaa niitä kaikkia kiusaajia, mutta sitten se mun eno meni väliin jolloin KÄSKI opettajia erottamaan ne kiusaajat ja pistämään ne kaikki eri kouluihin. Ja niin siinä sitten kävi. Hullua kuinka vajaa pitää olla että tekee tommosta...

Nyt kyl otitte todella tärkeän puheen esille toivottavasti moni ihminen näkee tän et vähentyis tää kiusaaminen syrjiminen mitä näitä onkaan.

Kiva kun jätkät jako omia tarinoita kans 🙏 hyvää työtä Jesse ja Aleksi veljet olette hienoja miehiä

Rakastan teidän podcastia! Todella tärkeä aihe ja muistakaa ihmiset vaikka teillä on kuinka paha olla, se ei ikinä ole hyvä peruste kenenkään kiusaamiseen!

Yks parhaista podcasteist 💪

Legendan mukaan mikä keissi jäbät tykkää sun kommentista jos oot ajois

Tätä o yllättävän kiva kuunnella pitkän koulupäivän jälkee :D

Kyllä kivaa näitä kattoa koulun jälkeen👌

Aleksin huppari on siisti🔥

itteä ei oo ikinä kiusattu mutta muutama "öykkäri" tuli haukkuu mun pienikokoista kaveria, mään tajunnu asian vakavuutta ja vitsailin vaa niille takas. kaveri otti siitä niiden haukkumisesta itseensä ja meni itkemää nurkan taakse ja kun menin puhumaan sen kanssa kuulin että sitä oli kiusattu yli kaks vuotta, ja siis mä en ollu huomannu mitää!! tuntu siis niin epäonnistuneelta sen kaverina ja siis sen jälkeen seuraavat kolme viikko mulla oli semmonen tunne että mää voisin vetää sitä öykkäriä ja sen "gangia" turpaan aina kun vaa näin ne jossain. Onneksi se kiusaaminen on loppunu

Tärkeä aihe olisi hyvä jos kaikki näkisivät tämän☺️❤️

Siiis voi veljet, jätkät te ootte ytimessä. Itse olin koulukiusattu ja syrjitty koko peruskouluajan ja tosi monet nää aiheet osu itteeni... I really needed this!🔥 Onneks aikuisempana on saanu tavata näitä kiusaajia ja huomata että sielki pääs on aikuistuttu ja saatu keskustella elämästä iha erilaila.. Haavoja jäi kouluajoilta, kiusaaminen ei oo koskaan hyväksyttävää

Kiusaajilta pitäs kysyy et mikä keissi

Toi oli ihana toi äiti joka oikeest teki sille koululle selväks et kyl tääl kiusataa. ❤️

Oon aika vasta alkanu kuunteleen teidän podcastia, todella hyvää sisältöä ja se miten kerrotte asioista ja tuotte oman mielipiteenne esille on mukavaa kuunneltavaa. Tämä jakso erityisesti kosketti itseä näin koulukiusattuna ja muistaa sen että koulukiusaajissa on vika, ei kiusatussa. Kiitos tästä pojat! ❤️

Näihin podcasteihin ei kyl voi kyllästyä! Sopivan pitusii ja mielenkiintosii.

Kova meininki!

Tää on kyllä tämän hetken paras podcast! :D

oli hyvä jakso tää on aina viikon piristys jatkakaa samaan malliin :D

Nyt oli tärkeä aihe! 🙌

Laittakaas laskuri huvikseen päälle laskemaa kui monesti Aleksi sanoo ”niinko” ☝🏼

Kovaa settiä jälleen kerran pojat! Ja erittäin tärkeestä aiheesta

Hyvää settii, jatkakaa samaan malliin! Viihdyttävää

Tää oli hyvä podcasti!Kiitos!!:)

nää on ihan mahtavia podcasteja. sopivan pitkiä ja hyvät aiheet.

Nyt on erittäin tärkee aihe käsittelyssä! Moni kylläkin voi saada noista teidän kokemuksista hieman huonoa oppia, missä kerroitte käyttävänne hieman väkivaltaa, mutta uskon ja toivon ettei kukaan ota mallia. Väkivalta on ihan viimeinen vaihtoehto asioiden selvittelyyn. Muuten oli hyvin käsitelty aihe!

Tykkään kuunnella kaikenlaista taustaäänenä kun pelaan niin mikä keissi on täydellinen siihen, kiitos!

Tästä on kyl mul kokemusta. Hyvä podcast! #kiusaaminenpois

Hyvä mauton ja aleksi👍 tää on tärkee aihe josta on hyvä puhua👍

On kyllä hyvä podcast. Se on jotenki hienoo kuinka voi samaistua tiettyihin asioihin ja osaa itekkin jotenkin olla fiksumpi ja sillee. Oma suhde kiusaamiseen on aika neutraali. Saan kuulla koulussa pituudesta(168 cm pitkä) ja oon kasilla ja sit kans ku oon tummempi kun muut ja mulla on mustat hiukset mut silti oon syntyny suomessa ja vanhemmat suomalaisia. Ja juu kiusaaminen on ihan perseestä eikä se oo oikein. Sit kans toi et kiusaajat on yleensä niitä joiden vanhemmat on ”ongelmaisia” tai et on jotain päihderiippuvuutta ja sellasta nii itellä siis molemmilla vanhemmilla päihde riippuvuus ja on ollu elämä sekalaista. Nykyään asun sijaisperheessä niin on tehny musta vastakohdan kiusaajalle et en kiusaa, en suosi väkivaltaa sillä just puhumalla asiat kuuluu hoitaa sillä omasta mielestä ihmiset jotka hoitaa tilanteet väkivallalla niin heidän älykkyys on kyllä aika alhainen mutta juu toivottavasti jatkatte podcastia vielä kauan

Erittäin hyvä video näin ikävästä aiheesta.

todella asiallista! oon kokenu kiusaamista ja nykyään käyn puhumassa kiusaamisesta ala-asteella

Hyvä jakso❣

Hyvää settiä niiltä, joilla asiat on tuoreessa muistissa.

Oli taas mahtava jakso 👌🏻

Kovaa settiä!!

Paras podcast ever ❤🙏👌👌

Erittäin tärkeä aihe ja hyvä että otitte käsittelyyn, mutta oisin kaivannut enemmän sitä, että mitä kiusaamisesta seuraa niin kiusatulle kuin kiusaajallekin, niin konkreettisia kuin henkisiäkin seuraamuksia. Minua itseäni on kiusattu alakoulussa joitakin vuosia, sekä koko sen ajan kun pelasin futista alakoulun viimeisinä vuosina, mutta ne eivät vaikuttaneet kovin pahasti, ainoastaan lähti maku koko lajista, kun aina sai kuulla kuittailua siitä kuinka paska on. Mutta se mikä vaikutti, ja vahvasti oli koko yläkoulun ajan kestänyt kiusaaminen. Homma alkoi heti ensimmäisenä koulupäivänä seiskaluokalla, ja vittuilua sai kuulla kaikesta mitä teki, ja varsinkin pukeutumisesta. Kiitos niiden yläkoulun mulkvistien, en osaa enää heittäytyä asioihin mukaan, koska pelkään saavani kommenttia siitä, kuinka typerältä näytän. Toinen asia miten kiusaaminen vaikutti oli se, että sain niinkin ihanan asian kuin sosiaalisen ahdistuksen, josta johtuen en tykkää mennä paikkoihin, joissa voi olla ikäisiäni ihmisiä. Kai sitä oli jonkin sortin masennustakin kasilla, mutta siitä päästiin yli, niin eipä tarvitse sitä pohtia enempää. Yläkoulun läpi auttoi lähinnä mahtavat luokkakaverit ja harrastus, sekä ajatus, että toisella asteella ei näitä tyyppejä tarvitse enää sietää, ja oikeassahan sitä oltiin. Tuli taas hiukan jaariteltua, mutta in conclusion: olisi voinut olla enemmän seurausten käsittelyä niin kuin herbalisti teki.

Jes! Uutta jaksoo!

Paras podcast!!! 👌

Hyvä podcast🔥

Hyvä podcast!

No nyt oli taas hyvä podcasti ja vielä tärkeestä aiheesta. Ja nyt se kahvi kuppi tänne toi on nimittäin niin pääliköitten kahvimuki.

Loistava casti ja tärkeitä aiheita 👏

joo hyvä video oli!

Hyvä video

Tää on maailman paras podcast täälä puhutaan asiasta

Siis iha paras podcast

Tärkee aihe👌

Tää on ainoo hyvä podcast minkä tiiän

Nyt on tosi tärkee aihe

Kahvi kuppi tänne!🤩

Hyvä pojat!

Edelleen jätkät. TÖRKEÄN HYVÄÄ DUUNIA. PARHAIN PODKASTI MITÄ OON IKINÄ NÄHNY.

siisti uus vidi

Tärkee aihe. Arvostan

Nää on parhaita oon ennen kuunnellut näitä spotifystä mutta ku sanoitte että nää on tubes niin tulin tilaa kanavan

Paras Podcast

Tyypit on ottanu kyllä tärkeän asian esille! 👌🏻

Hyvä vidi

Tää on paras podcast

hyvä vilimi kiitos

Hyvä podcast

Tärkeästä aiheesta puhuitte pojat👍

kiitos tästä🙏🙏 oli kova jakso ja toivon kyl sydämeni pohjast et kiusaamiseen laitettais resursseja huomattavasti enemmän. Actually, uutisissa on paljon puhuttu, et kiusaamiseen aletaa puuttuu eritavalla, toivottavasti ne puhuu totta :d

TÄMÄ!

Arvonta!

Nää on kyllä hyvii :D

tosi tärkee aihe

näitä on hyvä kuunnella aina ku pelaa yksi ja ku menee nukkuu

Tää on todella tärkee aihe, josta puhutaan ihan liian vähän.

Tärkee aihe☝🏻

Yks jumbojetti kiitos!

ootte ihsn parhaita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Hyvä aihe todellakin. Oma kiusaus loppu vasta ku viilsin takin auki puukolla. Muistakaa et ku kieusaatte, niin se kiusattu voi viiltää auki jotain mitä ei voi ostaa kaupasta. Kouluampumiset on aina kiusaajien vika👉

Ko va!

kiitos että olitte mukana kiusaamis jaksossa?

Ainut podcasti jota kuuntelen

Rantamaa Perkele, joka Podcast otat väkivallan esille :D miten ois, jos tekisitte ihan Vapuks meille Tunnin jakson missä keskustelisitte vähän väkivallasta xd +Politiikka, tiiän, Yle ei Diggaa, mut jos sillee pintaraapasu, ettette perehdy sen enempää, ja tarkemmin.. koska teil on eri puoluekanta, ni pystysitte vähän haastaa toisianne! Pelkkii Visioit vaan.

itellä se meni niin että mulle huudeltiin ja ärsytettiin sitku sanoin kotona äiti laitto viestiä opettajalle nii mun piti pyytää anteeksi häneltä koska olin "kiusannut häntä" ja mitäs siinä pistää enää hanttiin :d

Harmi että poikien kahvitauko kestää sen alle 40min kuuntelis muutaman tunnin putkee. Hienoo työtä tällästä lisää

Tärkeitä juttui bois!

odotan voittavani kun tähän kommentoimaan vaivauduin

Seuraavaks teini iän sekoiluttt💗

Tää oli hyvä aihe ja vaatii puhumista. Oli pakko kommentoida koska ruohonleikkuri, 32:56. 😁👍

Tärkeä aihe

hyvä sarja

Oma mielipide kiusaamisesta on se että se on kyl ihan perseestä, kiusatuilla on yleensä "heikkouden" merkkejä jonka takia sitä on helppo kiusata. Yleensä myöskin kiusaajalla on ongelmia elämässä jo jonkin verran ja jotain tiettyjä piirteitä jotka saa sen kiusaamaan muita. Joskus on huono päivä, on itse kiusattu, tai vaikka huono lapsuus. Se on kyllä suoraan sanoen hirveetä jos joutuu kiusatuksi. (jos on jotain korjattavaa niin kertokaa vaikka kommenteissa)

Ja kiusaamiseen usein liittyy sellanen häpeä, tai itsellä ainakin. Tuntuu et olen vaan niin nolo/ruma, ja et jos olisin "normaali"mua ei oltais kiusattu(eli tavallaan oma syy).

Paras podcasti ikinä mä en kestä

Oon koulu - ja työpaikkakiusattu. Sen vuoksi lähestyn ihmisiä varovasti. Oon kokenut henkistä, että fyysistä kiusaamista. Oikeastaan lähes koko nuoruuden. Isot arvet on jääny + vanhoihin opettajiin hyvä suhde.

Mun puolests sais tulla enemmän näitä podei, aina helvetin hyvää kunneltavaa/katsottavaa. Ja tää oli hyvä aihe siinä mielessä että ihmiset ketkä ei oo kiusattu nii ehkä ymmärtää miltä se voi näyttää, "joo tää on vaa leikkii" ei se kiusattu uskalla mitään muuta ku olla siinä mukana et "joo tässä va leikitää"

Joo, ei meidän koulun opeja kiinnosta jos jotain kiusataan! Niitä kiinnostaa vaan jos jollain on pipo tai huppu päässä sisällä, kengät sisällä, ei mennä ulkovälkälle. Meidän koulu on tosi iso, jotain 800 oppilasta, yläaste, ala-aste, päiväkoti ja vet. Että porukkaa riittää. Kyllä meille puhuttiin kiusaamisesta, miten se on väärin, mutta kyllä sitä tapahtuu. Muistan et joskus näin jopa veritahroja koulun käytävällä.

Asia video

Mää oon teitä vähän nuorempi (-98 syntynyt) ja mun koulukiusaaja aikoinaan vaan innostui enemmän joten oli kyllä vihoviimeinen ja ainut kerta 1. luokalla kun kerroin kenellekkään. Ja jatkossa siitä sitten vaikenin ja aina valehtelin kaikille että mua ei kiusata vaikka oikeesti kiusattiin. Ja sitten sitä jatkuikin yhteensä 12,5 vuotta.