Kiitos tästä videosta❤ Tapasin liekkini viime joulukuussa ja se ero tuli aika nopeasti ja syöksi mut aikamoiseen sisäiseen kaaokseen. Monenlaisten vaiheiden, pettymysten, itsensä hyväksymisen ja tasapainon saavuttamisen jälkeen olen nyt ollut muutaman viikon ihan onnellinen. Käsittämätön matka, en ollut ennen kuullutkaan moisesta, onneksi ei tarvitse toista kertaa enää tehdä. Eniten tässä on häkellyttänyt se, kuinka iso ikäero meillä on (minä olen se vanhempi, eikä se ole tehnyt asiasta helppoa ensinkään) ja yksistään sen käsittely on ollut todella vaikeaa. Jäi kiinnostamaan Sini, että kuinka kauan sinulta on matka vienyt, milloin tapasit liekkisi? Ei muuta kun rakkautta kaikille ❤❤❤

Nyt ymmärrän kaiken minkä olen kokenut, sydämellinen kiitos!

Kiitos videosta! On kyllä melkonen matka…monesti miettinyt mitä meninkään innoissani manifestoimaan. Harmoniasta helevettiin. Nostaa kertakaikkiaan kaiken pintaan niin intensiivisesti, että välillä tulee tilanne, että pakko ottaa etäisyyttä. Tunnistan myös tuon addiktion mutta sitten taas välillä minä itse pakenen ja kun minä pakenen ja blokkaan, niin liekki tulee lähemmäs ja sydänyhteys tuntuu vain vahvistuvan. Olen itse miettinyt olenko henkinen maskuliini vai feminiini, sillä itse olen paennut ja blokannut, juosdut toistuvasti karkuun. Tänään taas yhteydessä ja harmoniassa, huomisesta ei tiedä. Kohtasimme liki 3 vuotta sitten eka kerran vähän aikaa tapaillen, kunnes minä pakenin ja siitä starttasi itsen syvä parantumisen jakso. Nyt uutta kierrosta ja on kyllä nostanut niin paljon itsestä pinnalle. Parisuhdettakin kokeiltiin mutta nyt tuumattu ettei se tässä hetkessä ole mahdollista koska intensiteetti on pikkusen liikaa😆

Jokaiselle tuo kokemus on kaiketi uniikki vaikka tietyt yhtäläisyydet silti löytyvät. Pakonomainen tarve totuuden etsimiseen, mutta en tiennyt mitä totuutta etsiä. Totuus rakkaudesta ja kuolemasta, olenko ymmärtänyt nämä käsitteet väärin. Ensin kokee valtavaa riemua, kuin olisi herännyt eloon ja sitten toisena hetkenä todella syvää tyhjyyttä. Musertava häpeä ja sitten kohta mielenvikaisuuden olotila. Ensin on tämä ihmeellinen ihminen ja sitten on luovuttava siitä miten mieli kuvitteli tulevaisuuden josta seuraa suuri menetyksen tunne, kuin jotain puuttuisi. Tämä menetys tuo kuoleman pohdinnan pintaan ja mitä kuolema on. En koe olevani sen ihmeemmin henkinen ihminen. Eikä nuo asiat ole kiinnostaneet ennen tätä tapahtumaa mutta tämä kokemus on hyvinkin herättelevä

Eikö se ole niin että kaksoisliekin voi vain lopulta tunnistaa kun tapaa kasvokkain fyysisessä maailmassa jolloin alkaa myös henkinen matka.