Hyvää pohdintaa! Kiitos!

Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi. Minusta osuvaa oli se oivallus, että ei ole olemassa sellaista yhtä yhtenäistä neuleyhteisöä kuin kuvittelit. Olen ajatellut samaa. Siitä on ehkä tullut sellainen maaginen ihannekuva, josta sitten voi tuntea helposti olevansa ulkopuolinen. Minusta se, että löytää jotain kautta neuleystäviä joko somessa tai livenä, on se jokaisen oma neuleyhteisö Yhteisö voi olla jopa se, että seuraa neulesomea ja -kanavia. Tai siltä minusta tuntuu. Ymmärrän, että jos on ujo tai introvertti, voi festarit tai neuletapaamiset tuntua pelottavilta ja siellä voi kokea olevansa yksin ja ulkopuolinen. Mutta on kivaa, että nyt somessa on tätäkin nostettu esille ja monet ovat sanoneet julkisesti, että heidän seuraan voi istahtaa neulomaan, niin minunkin seuraan. Ehkä sitten somessa on helpompi luoda ystävyyssuhteita eli kommentoimailla kiinnostavia postauksia ja osallistumalla keskusteluun. Ei tarvitse tehdä videoita tai reelsejä, mutta osallistua jotenkin, jotta voi olla yhteisössä. Yhteisö vaatii sitä vastavuoroisuutta myös, siis jollain tavalla täytyy myös osallistua, jotta voisi olla mukana. Osallistua voi niin kuin itse kokee helpoimmaksi ja omimmaksi. Ja ehkä kaikkien kanssa ei ole tule aina juttuun, mutta onneksi meitä on paljon ja ollaan erilaisia, joten varmasti löytyy kaikille oma yhteisö, kun vain jotenkin tulee mukaan. Tai ainakin niin toivon ja uskon. Tällaisia tällä kertaa. Sanna (Kunhan keritään)

Onpa hyvää pohdintaa! Kiinnostava tää nimenomaan siksi, että päivitys vuoden takaseen. Itse kapaisin porukkaa, joiden kanssa neuloa yhdessä, samanhenkistä ja lempeää. Oon onnekas, että mulla on neulovia ystäviä ja ne on kultaakin kalliimpia ihan vain ystävinä kaiken kaikkiaan. ♥️ Mutta ehkä kaipaisin jotain porukkaa, jonka kanssa kokoontua yhteen. Sain kutsun Instagramissa yhteen Helsingissä toimivaan neulepiiriin, mutta valitettavasti se on vähän hankalassa paikassa noin niin kuin töiden, kodin ja joukkoliikenteen suhteen. Mut olin siitä kutsusta tosi otettu ja haluaisin joskus päästä käymään. ❤ Ja oon huomannut yhdessä lankakaupassa ihania tapaamisia, sen suhteen pitäisi olla vaan itse aktiivinen, ilmoittautua mukaan ja mennä vain 😁 Eli paljon olisi myös itsestä kiinni. Toisaalta on myös yksi huono kokemus yhdestä neuleryhmästä, jonka kohdalla koin, että mua ei sinne haluttu (olin ehdottanut neulomista yhdelle kiinnostavalle tyypille, silloin ei innostuttu. Myöhemmin näin kuinka perustettiin ryhmä, jonne en saanut kutsua ja ei kerrottu infoa tulevasta tapaamisesta, vaikka kysyin asiasta ja tietoa mulle luvattiin) ja toisaalta en halua tuputtaa omaa seuraani tai tunkea väkisin mukaan. 😅 Se oli todella yllättävä keissi, josta olin kyllä harmissani ja jopa surullinen. Mutta asiasta kysyttyäni vielä kerran ja kerrottuani fiilikseni, sain kutsun ja tieto tapaamisista jaettiin kaikille somessa vaikka ryhmään ei pitänyt enää mahtua jäseniä (syy miksi en saanut kutsua: pelko liiallisesta yleisöryntäyksestä, mitä omasta mielestäni ei näkynyt kun katsoin ennen ja jälkeen julkisen infon ko. ryhmän fb-ryhmää🙈). Pyydettiin anteeksi ja kaikki ok. Mut silti edelleen tää ajoittain kalvaa. Et onko jotkut neulojat coolimpia, suositumpia tai/ja kiinnostavampia mukaan kuin toiset. Voin vaikuttaa nyt tosi ankeelta tän suhteen, ehkä jopa nololta. Mut itselle tää kolahti todella kovaa, voimakas ulkopuolelle jättämisen tunne ja se, että en olis tarpeeksi hyvä mukaan. En tiedä kadunko vielä tätä kommenttiani, koska en ole tästä julkisesti puhunut. Mutta et on olemassa myös sellasta, et ei otetakaan kaikkia mukaan. Niin kuin varmaan kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä on omat haasteensa. Joka tapauksessa odotan Jyväskylän reissua innolla ja luottavaisin, positiivisin mielin. Lukuun ottamatta yhtä keissiä, on pelkkää hyvää sanottavaa neulojien joukosta. 💖

Neuleyhteisö osoittaa joukkovoimansa esim. jokakesäsillä Jyväskylän neulefestareilla. He ostavat suomalaisten käsinvärjäreiden lankoja, tukevat suomalaisia neulesuunnittelijoida ja ulkoiluttavat juuri neulomiaan kesäneuleita. Kyse ei mielestäni ole mistään kaveriporukasta vaan suuresta aktiivisesta joukosta suomalaisia neulojia.

Viisaita sanoja ja ajatuksia, kiitos niistä!

Kiitos taas videosta ❤ muistan tuon vuoden takaisen keskustelun ja se oli todella tärkeä ja tarpeellinen 🫶 Itse kaipaisin just sitä kerran viikossa kokoontuvaa porukkaa, mutta eihän täällä minne 10v sitten ajauduin sellaista ole ja ulkopaikkakuntalaisena jäänyt semmonen fiilis et täkäläiset on aika sisäänpäinlämpiäviä. Eikä täällä oikein ole paikkaakaan missä kokoontua kun ei ole lankauppaa tmv. Toisaalta en tiedä tulisko sitä oikeesti sit mentyä niihin tapaamisiin vai sanoisko pää et ei jaksa,oot tyhmä tmv 🫤💩 Toisaalta kaipaisin pikkuhiljaa jotain joka ei liity neulomiseen, kun tällä hetkellä kaikki aikalailla pyörii sen ympärillä ja joka sit on aiheuttanut sen että harrastus on muuttunut aika sairaalloiseksi. Sitä olen itse pohtinut että olenko sittenkään introvertti kuten olen aina luullut vai olenko sittenkin enemmän ekstrovertti, mutta se ei ole vaan päässyt esiin kun ei ole ollut ihmisiä elämässä juurikaan? 🤔 Lempeitä silmukoita viikkoosi ❤

Kiitos, kun nostit tuon aiheen esille. Tuntuu kuin olisit toiminut tulkkina minun pään sisäisille kipuiluille ja ajatuksenvirralle. On todella tärkeää, että nuo asiat nostetaan esille. Kiitos! ❤ Luulen, että täällä minun lähellä ei ole järjestetty esim. neuletapaamisia. Tai en ole niistä ainakaan kuullut. Kaipaan neuleystävää, joka ymmärtäisi. Ylipäätään kaipaan ystävää, vaikka olenkin totaalinen erakko vapaa-aikana. Ja kuitenkaan minulla ei ole ollut rohkeutta avata suutani oikeassa tilanteessa. Viime vuonna neulefestarit päättyivät minun osaltani paniikkiin ja pikaiseen poistumiseen. Tänä vuonna mietin pitkään, että lähdenkö uudelleen kokeilemaan riittääkö rohkeus. Keinulauta keinuu edelleen asian suhteen.

Mulle neulomisen sosiaalinen puoli on tuonut elämään uusia ihmisiä, joita en uskonut enää aikuisiällä löytyvän. Muissa harrastuksissa ei yleensä PUHUTA, tai saatetaan esim. joogatunnin jälkeen moikata, mutta eihän kukaan missään jumpassa ala jutella muiden kanssa. Töissä sit taas on ihania työkavereita, mutta en oo koskaan osannut tehdä heistä ystäviä työn ulkopuolella. Mut ai että jännitti mennä ekaan paikalliseen neuletapaamiseen joskus reilu vuosi sitten! Ihan ku oisin mennyt ekana päivänä kouluun😄 "moi oon annika🫣☺️😳" Mutta siitä se lähti, ja mielestäni on IHANAA kun voi jutella semi-tuntemattomien ihmisten kanssa kepeästi neulomiseen liittyvistä ja muistakin aiheista. Omien pitkäaikaisten ystävien kanssa keskustelut on helposti joskus liiankin syvällisiä, joten neulepiireissä tuntuu et saa olla sellainen kuin on ja toisaalta ei tarvitse kertoa itsestään ihan joka asiaa tai vaivaa😂, eikä kellään ole mitään ennakkokäsitystä 😊 Oon kokenut neulemiitit nimenomaan kepeinä ja iloisina ja virkistävinä, kun kohtaa uusia ihmisiä mutta ei ole pakkoa tai velvoitetta tutustua syvemmin ja sopia tapaamisia jne. Multa puuttuu henk koht elämästä porukka, on lähinnä yksittäisiä läheisiä ystäviä, joten neuletapaamiset täydentää elämän sosiaalisuutta siltä kannalta. 😊 Tokikaan en olis pahoillani, jos saisin ihan uusia sydänystäviäkin, mutta en ehkä oikein osaa ainakaan itse olla aloitteellinen, oon huomannut. Kiitos taas hyvästä ajatustenherättelystä ❤