Suuntasimme viime syyskuussa vaellukselle Kaldoaiviin parhaimman ruska-ajan jälkeen ja ounastelimme saisimmeko kokea ensilumen kosketuksen erämaassa.
Toisin kävi. Ruska vasta laski värimattoaan Suomineidon päälaelle, kun nostimme rinkat selkään Pulmankijärvellä syyskuun taittaessa loppuaan kohti. Viikko sisälsi kovia koillistuulia ja enemmän sadetta kuin auringonpaistetta mutta muualle Lappiin sataneet lumet eivät osuneet kohdallemme yhtä räntäsateista aamua lukuunottamatta.
.
Kauden viimeinen sulanmaanvaellus oli yhdistelmä fyysistä ja psyykkistä vuoristorataa. Vähän meinasi väsy painaa vaeltajia mutta Kaldoaivin karu kauneus piti meitä syleilyssään, samoin suot, niitä tuntui riittävän. Ihmisiä tapasimme viikon aikana yhden, pöllöjen ja riekkojen suhteen sekosimme laskuissa.
Musiikit videolle on taikonut musavelho Niko Tammelin.