Johanneksenkirkossa 20.9.2022
Piispan siunauspuhe
Rakkaat Jenni, Sampo ja Ukko, hyvät läheiset ja sukulaiset, hyvät Veskun kollegat ja kaikki ystävät,
suomalaisten koululaisten kesäloma loppui elokuun toisena keskiviikkona. Samana päivänä loppui Vesa-Matti Loirin elämä.
Tapasimme viimeisen kerran kymmenen päivää aikaisemmin sairaalassa. Puhuimme maallisia ja taivaallisia sekä kävimme läpi Veskun toiveita koskien tätä päivää. Päivää, jonka määrää hän ei vielä silloin tiennyt. Päivää, johon hän jo kuitenkin valmistautui. Hän halusi, että siunaisin hänet nimenomaisesti tässä Johanneksenkirkossa, koska hänelle juuri tämä kirkko on erityisen kaunis ja siihen liittyy hänelle tärkeitä muistoja.
Täällä me siksi, hyvät ystävät, nyt olemme. Suuressa kirkossa, suuren miehen arkun äärellä.
Vesa-Matti Loiri oli monilahjakkuus. Hänen lahjakkuuttansa kuvaa se, että edellinen lause kuulostaa valjulta. Hänestä tekisi mieli sanoa enemmän. Hän oli enemmän kuin monilahjakkuus. Mestari, joka reilusti yli puolen vuosisadan ajan kosketti, itketti ja ilahdutti meitä. Mestari elokuvissa, televisiossa ja näyttämöillä. Mestari levyillä, radiossa ja konserteissa. Mestari taiteessa ja viihteessä. Mestari soittamaan sielujemme syväsäveliä. Mestari näkemään arjen pintakerrosten sävyt. Mestari liikuttamaan meidät kyyneliin. Mestari vapauttamaan meidät nauruun. Vesa-Matti Loiri oli lajityyppien monilahjakkuus; hän pystyi liikkumaan kaunokirjallisten klassikkojen, kokeellisen taiteen ja suurimman kansanviihteen välillä ja väleissä. Joskus peräkkäin ja joskus samanaikaisesti, joskus omasta tahdostaan, joskus tilanteiden pakottamana, joskus jokaiselle jotakin kohdentaen ja toisinaan kaikille kaikkea antaen.
Vesa-Matti Loirin olemisessa ja äänessä asui järisyttävä karisma. Ainutlaatuinen tunnistettavuus. Kun Vesku lauloi pienen, kaikille tutun kappaleen, kappale tuli hetkessä suureksi. Vesa-Matti Loiri oli täynnä kansaa kouraisevaa karismaa. Mutta hänen nostovoimansa äärellä halusivat olla myös kollegat. Kokemassa ja jakamassa yhdessä syvällistä kunnianhimoa ja taiturimaista osaamista.
Kuten me kaikki tässä salissa tiedämme, Vesku oli monilahjakkuus myös urheilussa - käsipallon, vesipallon, jalkapallon, jääkiekon, nyrkkeilyn, biljardin ja golfin taituri. Urheilussa oli hänelle kysymys paitsi tuloksien tavoittelemisesta ja kaverien kukistamisesta myös esillä olemisesta ja yleisön palvelemisesta, ihmisten saamisesta hurraamaan ja haltioitumaan.
Vesa-Matti Loiri kosketti äänellään tuhansia konserteissa ja miljoonia televisioissa. Mutta samalla hänen äänensä kykeni koskettamaan myös vain kaikkein lähimpiä hänen laulaessaan surun hetkillä Suojelusenkelin perheelleen tai hyräillessään Lapin kesän ystävilleen mökin illassa.
Elokuisen keskiviikkoaamun tieto Veskun kuolemasta muuttui keskipäivän tiedotteeksi taiteilija Vesa-Matti Loirin kuolemasta. Kaikkien muistellessa taiteilijaa pohdin, kenelle hän kuuluu. Kuka saa hänet omakseen?