Kiitos, Otto!

Kiitän!

Kiitoksia, lisää tulee säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kiitoksia! Terveisiä kotisuomesta.

Kiitän! Täysin amatööripohjalta tässä touhutaan, ja homma on kehittynyt ihan mukavasti.

Paljon kiitoksia mukavasta palautteestasi! Laita vaan videosi muidenkin nähtäväksi :)

markku ulmanen aika pitkä matka

Moro! Saappaat ovat Sievi Light Boot Black 04:t. Tuttu eräopas kehui niitä kestävimmiksi saappaiksi ja ostin itsekin sellaiset. Ovat todella kevyet ja mukavat kävellessä. Saappaat tietysti hiostavat ärsyttävän paljon, mutta Lapissa ne ovat siitä huolimatta paikallaan, kun ei tarvitse jokaista joen ylitystä varten vaihtaa kahluukenkiä.

Kiitoksia paljon! Kyllä voi ottaa kuvankaappauksia omaan käyttöön.

Säännöt kalastuksen suhteen vaihtelevat kansallispuistosta toiseen ja niiden sisälläkin. Ei muuta kuin hyvää reissua sitten kun pääset lähtemään!

Kiitän! Kuva tallentuu Sony AX53:lla ja ääni Rode VideoMicrolla.

No kannattaa tehä veden lähelle tai ainakin pitää sammutusvesi lähellä. Kannattaa myös rakentaa kokko jollekkin palamattomalle alustalle ni ei nii helposti syty maa.

Kahdessa päivässä kävelee Nattasilta Kiilopääntielle, olisko se joku 30km muistaakseni. Kaptukaislammilta pääsisi myös koukkaamaan kätevästi Kopsusjärvelle ja Saariselän tuntureita kohti.

En tullut käyneeksi huipulla, kun tiesin että saderintama on tulossa. Jälkeenpäin on kyllä harmittanut etten käynyt. Terävä-Nattasen tulipaikkakin on aika korkealla, ja polku on varmaan yhtä kivikkoa koko matkalta, uskoisin. Kepeillä se oli ainakin merkitty, koska siellä ei saisi liikkua kuin polulla. Kattelin sitä polun päätä siinä tulipaikalla taukoillessa, mutta päätin jatkaa eteenpäin.

Selkeä polku siihen saakka, missä louhikko alkaa. Sitten merkeistä ei enää saa selkoa, varsinkin alastullessa vaikea hahmottaa. Syy on kaiketi se, että lohkareet ovat kookkaita, ja niin ollen eri ihmiset ovat hakeutuneet ylöspäin eri kohdista. Varsinaista hyvää reittiä kivikossa ei siis ole. Lohkareet vaativat hieman kiipeilyä, mutta näköala korvaa vaivan.

Tällä videon reissulla mulla oli hmm...mikäs se nyt oli, Fjällräven Kaipak 58. Nykyään mulla on Savotan 906 putkirinkka pidempiä reissuja varten. Se on 85-litrainen. Suosittuja isompia rinkkoja ovat ainakin Fjällrävenin Kajka ja just nämä Savotan putkirinkat. Ne sopivat useimmille hyvin.

Okei, itse koitinkin Savotan LJK modulaaria ja se tuntu kyl todella hyvältä! Täytyy viä vähän tutkia ja tehdä sitten päätös.

Aika harvoin olen nähnyt käärmeitä, enkä Lapissa koskaan. Tuolla Sodankylässä jossa video on kuvattu, kyykäärmeitä kai vielä esiintyy, mutta sen pohjoisempana niitä ei olekaan. Täällä kotinurkilla näkee yleensä yhden tai kaksi kyytä kesässä.

Sodankylässä ja Savukoskella on runsaasti kyykäärmeitä. Niitä tapaa melkein kaikkialla, kivikoissa eritoten syksyisin, hillasuolla tuon tuosta, ihan kuivassa jäkälikössä koirani astui käärmeen viereen ja minä mukana, polkupyörällä ja autolla niitä saa usein väistellä, koska ne näyttävät paljon matavan maanteiden ylitse. Lokan sillalla kerran henkilöä pisti kyy takapuoleenkin, kun hän istui penkalla. Kemijokivarressa talojen pihoissa tapaa olla kyitä, koska ne nousevat jokivarresta lämpimällä kelillä. Liiterissä katson aina eteeni ennen kuin astun. Meidän tenava kaksivuotiaana taputti käsiään kyylle pihalla ja julisti puhumaan opittuaan: "muistatko, kun minä näin sen kuutiotäplikkään madon siellä meidän palvauspöntön luona!" Äkäisimmät kyyt olivat eräänä syksynä puolukkamatkalla lähitunturissa, joka on oikea kyidenpesämaa, lämmintä oli alle kymmenen astetta, ja kaikki kolme törmäämääni yksilöä olivat hyvin kovaäänisiä. Mitä ylempään Lappiin tulee, Muoniossa on paikallisten tuntema kyidenasumatunturi Pallaksella, vaikka opastuskeskuksessa sanotaankin, ettei käärmeitä olisi siellä päin.

Irene Erkkilä asun sodankylässä enkä ole ikinä nähnyt kyykäärmettä

Samuli Paulaharju: Sompio; Luiron korpien vanhaa elämää 1939, sivu 67: "Mutta Sompion eteläisissä vaaroissa ja kivirovissa koikerteli suuri myrkynpuhaltaja, kavala käärme, pelätyin ja vihatuin koko maan elävistä. Yksinäisenä se koikkaili raunioissa ja sävähdytti jokaista, ken sen näki. Veri kohta liikahti. Mutta kun oli mattoin käräjät, siinä vasta oli koossa kaikenkokoista vihollista, satoja käärmeitä samassa kasassa, ei kuin päitä ja häntiä vain vilkkui. Päät olivat aivan kerällä, ja kamalat pyrstöpuolet kehräsivät ympärillä. Suhisi suuri kerä ja kähisi. Menit heitä häiritsemään, kohta koko tokka alkoi rukinrattaina hyrrätä kantapäilläsi." Nykypäivään mennessä Samuli Paulaharjun keräämä tieto ei ole muuttunut vähääkään: Seitap Oy, 2014: "Matelijoista Sodankylän alueella esiintyy levinneisyytensä puolesta sisilisko ja kyy." Levinneisyys Kyy on yleinen lähes koko maassa. Uusimman vuonna 1993 julkaistun levinneisyyskartoituksen mukaan pohjoisimmat kyyt on löydetty suurinpiirtein Saariselän korkeudelta, mutta tämän sivuston kautta olemme sen jälkeen kuulleet yksittäisestä havainnosta aina Nuorgamista saakka. Vaikka lajia tavataan lähes kaikkialla maassamme, vaihtelee yleisyys runsaasti. Joillakin alueilla kyy on hyvinkin yleinen, kun taas toisilla alueilla havainnnot ovat hyvin yksittäisiä tai kyitä ei tavata ollenkaan

Irene Erkkilä mutta niitä on nykyään vain vähän eikä niitä näe melkein yhtään

Kappale on "Tattoo" ja se löytyy audionautix.comista.