Taas oli se aika vuodesta, jolloin Nokivasara.com suuntasi polkupyöränsä tuonne Tallinnan suuntaan. Kapsekkeihin viskottiin rautatieorientoituneessa hengessä jos jonkinlaista kuvausvälinettä, ja viron kielen perusteet hiottiin iskukuntoon. Elikkä matkustimme Tallinna, eikä siis sanan varsinaisessa mielessä Tallinnasse, tuolla Viking Xpress -laivalla.
Eurostoliittolaiseen henkeen on turisteille puunattu kappale keskustaa täällä Tallinnassa. Mutta viel' elää isien henki tuon turistialueen ulkopuolella. Siel' henki on vielä hieman kalsean yleineuvostoliittolainen, talot hieman vinksallaan, ja erityisesti wanhojen valkotiilisten neuvostoaikaisten tehtaiden slaavilainen rappioromantiikka suorastaan vaatii urbaania tutkimista. Ynnätään tähän vielä muutama muikea ratapiha, puskarataa ja puun ynnä hiilen aromeja, niin olemme tavoittaneet bloggaajan sielunmaiseman.
Käsite pyörätie voidaan täällä asettaa lainausmerkkeihin ynnä kursiivilla, eli melkoinen temppurata on Tallinna pyöräilijälle, ja paikallisten asenne pyöräilijään hieman kummeksuva. Aikaa oli vähän, joten polkupyörä suunnattiin erään Pelgulinn-nimisen kaupunginosan kupeessa olevalle ratapihalle ja siellä Telliskivi-nimisen kadun tasoristeykseen. Kyseessä voi olla vaunujen välivarastointiin tarkoitettu ratapiha, mutta sieltä on myös raideyhteys Koplin satamaan ja Paljassaareen.
Ja täällä sitä toimintaa oli. Videossa on viheltelemässä varikon yleismies TEM15 numero 143. Ameriikan ääntä edustaa puolestaan C30-7A1 numero 1538, jonka takana on koukussa yrmeän yleisneuvostolaisia säiliövaunuryskyjä mm. Valko-Venäjältä.
Veljeskansa on pääsääntöisesti ystävällistä, vaikka ne vaikeat viron kielen partitiivit menivät kuvaajalla vinksin vonksin ja sinne päin suunnilleen. Palun vabandust vaan. Meikäläisittäin olennaiset turvaliivit aiheuttivat paikallisissa peittelemätöntä uteliaisuutta, lieneekö tässä havaittavissa menneen neuvostoajan isovelimäisen tarkkailukulttuurin jäänteitä. Mutta matka oli mukava, I'll be back eli suunnilleen Tulen uuesti.